Ari Järveläisen muistolle

Pohjoissavolaisen juoksun suuri puolestapuhuja Ari Järveläinen menehtyi kotonaan Kuopiossa 11. heinäkuuta 2025. Äkillinen sairauskohtaus tempaisi hänet keskuudestamme vain 62-vuotiaana.

Järveläinen on syntyisin Tuusniemen Laukka-ahon kylältä, josta hän muutti Siilinjärvelle kymmenvuotiaana. Hän kävi Tekun, mutta insinöörin töitä nuori mies ei tehnyt päivääkään. Insinöörin opintojen lomassa kuitenkin hänelle syntyi innostus juoksuun, joka vei miehen mennessään.

Nuoruusvuosien mielilajissaan lentopallossa hän kertoi jääneensä hieman muiden jalkoihin maineikkaassa Pöljän Ponnistuksen joukkueessa.

Juoksuharjoittelu sen sijaan sopi opiskelijalle kuin nenä päähän.

-”En pystynyt lukemaan tenttiin tehokkaasti kuin reilun tunnin, mutta kun kävin välillä tunnin lenkin, niin sen jälkeen jaksoin paahtaa vielä toisen mokoman”, on Järveläinen kertonut.

Hän jatkoi opintojaan Teknillisessä korkeakoulussa Otaniemessä.

-”Pakkopullaa jaksoin syksyn ja palasin maitojunalla Kuopioon. Olin opiskellut alan, joka ei kiinnostanut”.

Juoksu piti Järveläisen kiinni elämässä. Kun hän vieraili Kuopiossa tulevan vaimonsa Elizabethin kämpässä ensimmäisen kerran, oli Järveläiselle maailmaa muuttavan suuri ilo nähdä, että eteisessä olivat tulevan vaimon juoksukengät. Pian pariskunta oli naimisissa ja heille syntyi Henri-poika.

Suurimman osan työurastaan Järveläinen teki Rauhalahden kylpylähotellissa, josta Pajulahdessa liikunnanohjaajaksi toisen ammattinsa opiskellut mies löysi mieleisensä tehtävän. Vilkkaan hotellin vieraat saivat Järveläiseltä viikkokalenterin ja neuvoja. Rauhalahden ympärille rakentui hänen aloitteestaan juoksuseura Rauhalahti Road Runners, juoksukouluja sekä vuosittainen maratontapahtuma. Järveläinen oli kilpailun johtajana, kun Kuopiossa juostiin SM-maraton 2001. Parhaimmillaan Järveläisen ideoimassa tapahtumassa Kuopiossa oli muutamia tuhansia osanottajia eri matkoilla.

Järveläisen esimerkin ja valmennusohjeiden myötä satoja savolaisia on uskaltautunut maratonille vuosikymmenten mittaan.

-”Juokseminen on edullisin ja hyödyllisin liikuntamuoto. Kotioven sulkemalla pääsee suoraan harjoituksiin oli sää millainen hyvänsä”, on hän muistuttanut olosuhteista valittajille.

-”Kilpajuoksutalleja on Suomessa ollut iät ja ajat, mutta jonkinlaista uraa uurtavaa työtä maratonkouluissamme tehtiin. Aloittelevilla oli melko vähän tietoa juoksemisesta. Onneksi kukaan ei havainnut, että minulla oli aika vähän tietoa kuntoilijoiden valmentamisesta”.

-”Tieto sinänsä ei milloinkaan ratkaise urheilussa lopputulosta. Nykyisin on joka asiasta liikaakin tietoa, mikä saattaa haitata toimeen ryhtymisessä. Maratonjuoksijan oleellisin tieto on, että on juostava ja paljon. Mitä enemmän juoksee, sitä paremmaksi tulee. Tällä tiedolla kehitystä tapahtuu vuosia. Kun kehitys pysähtyy, on etsittävä muita keinoja, mielellään sallittuja”, kuuluivat hänen teesinsä.

Järveläinen on aina kunnioittanut juoksemista, mikä tuli esiin Road Runnersien nimeä mietittäessä:

-”Mitään hölkkääjiä en ryhdy ohjaamaan, vaan juoksijoita”.

Näin Englannista kotoisin olevan vaimonsa keksimä Rauhalahti Road Runnersin nimi saatiin juoksuseuralle eikä ”millekään hölkkäporukalle”.

Maratonilla jokainen rakentaa itselleen sankaritarinan. Siinä on odotusta, nousua, laskua, epätoivoa, taistelua ja vaikkapa periksi antamista. Milloin mitenkin, mutta vaikeuksien voittamisesta saa aina tyydytyksen, josta voi ja pitääkin ylpeillä. Juoksu on raaka laji, koska tulos on niin selkeästi vertailtavissa.

-”Selitellä voi, mutta tulos lopulta kertoo paikkasi ja jokaiselle se löytyy”, muisteli Järveläinen, jonka ennätykseksi tuli 2.38.22 vuonna 1994 Karttulassa ja samalla piirinmestaruuspronssi.

-”Minunkin tulokseni varmaan herättävät monissa kunnioitusta, mutta paljon on niitä, joiden mielestä noilla ajoilla olisi parempi olla hiljaa. 70-luvulla tehtiin heinäpellolla päivä töitä, ja illalla juostiin maraton alle 2.30:n. Ja tähän pystyivät silloin kaikki terveet miehet”.

Aikaa ei kannata pysähtyä miettimään, sillä liikunnan ilo vie lopulta voiton.

-”Pettymyksiltä välttyy, kun asettaa tavoitteensa realistiseksi saavuttaen näin ainakin välillä tavoitteensa”, on Järveläinen pohtinut.

Juoksun lisäksi Järveläisen perheessä olivat ohjelmassa penkkiurheilu pesäpallon ja etenkin lentopallon parissa, sillä usein he lähtivät vieraspeleihinkin koko perheen voimin. Heille oli yksi iloisimpia hetkiä, kun Puijo Wolley voitti keväällä 2025 Suomen mestaruuden.

Juoksu maistui Ari Järveläiselle ihan viimeiseen iltaansa saakka. Hän ei enää haaveillut edes olympiahopeasta tai ennätyksistä. Järveläinen on meille esimerkki, kuinka rakas harrastus antaa voimaa elämän kaikkiin askareisiin.

 

Markus Karjalainen

Kirjoittaja on Järveläisen ensimmäinen maratonvalmennettava vuodelta 1994.